maanantai 8. syyskuuta 2008

41. luku: Joulu Edinburghissa

Satoi lunta, kun Betty astui Tiedon kunnaiden portaille ja sulki oven takanaan. Huojuvan vaakunan päällä oli jo pieni kinos - valkea joulu! Hän naurahti itsekseen lähtiessään polkua pitkin portille. Miten kauheaa oli ollut astua tuosta portista sisään silloin vuosia sitten!

Annie oli jo mennyt ystävättärineen. Vilkaistessaan taakseen Betty näki neiti Jamesonin yläkerran ikkunassa. Tämä hymyili ja nosti kättään, ja Betty teki samoin. Naisparka, tämä viettäisi joulunsa taas yksin. Betty olisi mielellään kutsunut johtajattaren Brodielle joulupäivänä, mutta ei uskaltanut. Ehkä Isoäiti rasittuisi siitä.

Peggy lähti sinä iltana, Annie seuraavana aamuna. Kävellessään asemalta Annien junan lähdettyä koti-ikävä nipisteli Bettyn sydäntä niin, että hän osti matkalla konditoriasta hedelmäkakun ja keitti Brodiella vahvaa hyvää teetä.

-Sinä olet näppärä emäntä, Isoäiti sanoi, kun he istuivat ruokasalissa herkuttelemassa. -Mutta on ikävää, että joudut viettämään lomasi vanhan kiukkuisen ämmän kanssa. Fiona soitti ja antoi minun kuulla kunniani, kun en kutsunut häntä tänne.

-Ette te ole vanha kiukkuinen ämmä, Isoäiti, Betty sanoi ja taputti ryppyistä kättä. -Tämä tekee minulle hyvää. Ensi jouluna olenkin jo omassa kodissani.

-Juuri siksi... No, koetetaan pitää hauskaa. Saat koristella talon niin kuin haluat. Ja menet kai Oageille joulupäivänä?

-En mene, Jerry saa luvan tulla tänne.

-Mutta kultaseni...

-Ei mitään muttia nyt. Betty ravisteli kakunmuruja helmastaan. -Jerryllä on kyllä aikaa.

Isoäiti nauroi.

-Olet julma morsian!

-Jerryä pitää vähän kasvattaa. En kai minä jätä teitä yksin juuri joulupäivänä, kun kerran jäin seuraksenne!

-Mutta lupaa, että nautit lomastasi.

-Sen teen. Chrissy, Nanny ja Jessie tulevat uudenvuodenaattona, ja me aiomme valvoa koko yön.

-Kaikin mokomin, kunhan minä saan mennä nukkumaan. Isoäiti nousi. -Ja taidan mennä nytkin vähän lepäämään. Muuten, salissa on kaksi isoa koria misteleitä ja rautatammenoksia - lähetys tuli kaupasta kun sinä olit asemalla.

Sinä päivänä Bettyllä oli hauskempaa kuin hän oli odottanut. Hän täytti suuren talon alakerran koristeilla, hyräili joululauluja ja aivan tunsi, miten joulu hiipi hänen sydämeensä ja teki sinne lämpöisen pesän.

Mutta illalla Isoäiti puoliksi pakotti Bettyn kävelylle Jerryn kanssa. Pakasti vähän, lumi oli kaduillakin vielä uutta ja puhdasta, ja monilla kaupoilla oli sähkövalo näyteikkunoissaan.

-Kultaseni. Jerry hyväili Bettyn hansikkaan peittämää kättä. -Tuo huppu pukee sinua.

-Kiitos.

-Kuule, Bet... Jerry pysähtyi Flemingin kirjakaupan eteen. Liljalaakson Joannalle oli varattu jouluasetelmassa koko ylin hylly. -Oletko tapaillut sitä suffragettia viime aikoina?

-Madeleineako? En, olen ollut kiireinen todistusten kanssa, ja hän puolestaan järjestää joulujuhlaa varattomille naisille ja heidän perheilleen. Miten niin?

-Onkin parempi, että pysyttelet hänestä erossa - ystävyys tuollaisen ihmisen kanssa ei tee hyvää maineellesi. Ja toivoisin, ettet enää kirjoittelisi Flemingin kanssa.

Hymy Bettyn huulilla jäykistyi.

-Kuule nyt, Gerald Oag, minä seurustelen ja kirjoittelen juuri sellaisten ihmisten kanssa kuin haluan!

-Älä kiukuttele, Bet. Ei vain ole hauska kuulla kommentteja morsiamestaan - miten "kannatat naisten uusimpia typeryyksiä" tai "olet ihastunut intiaanien pakanakulttuuriin".

-Minä en kannata typeryyksiä enkä ole pakana! Betty tiuskaisi. -Missä sinä tällaisia "kommentteja" olet kuullut?

-Koulussa. Olen opettajakunnan silmätikku nykyisin - Emma Wood on selventänyt laajasti sinun tuttavuuksiasi ja menneisyyttäsi.

Kyynelet polttivat Bettyn silmissä.

-Häpeätkö sinä minua? hän kysyi käheästi.

-En, senkin hupsu, mutta...

-Mutta voisin olla "niinkuin muutkin", vai mitä? Alistua ja sulautua massaan, puhua vain ristipistoliinoista ja Pariisin muodista? Kuule, Jerry, Jumala on antanut minulle aivot, ja Hän myös toivoo minun käyttävän niitä!

-Älä huuda. Etkö voisi edes vähän rauhoittua - minun vuokseni?

-Rauhoittua! Betty oli hengästynyt kuin pitkän juoksun jälkeen. -Tällainen minä olin, kun kosit. Etkö silloin ajatellut "rauhallisempaa" tyttöä?

Jerry ähkäisi kärsimättömästi.

-Olet liian kiihkeä, Bet. Nostat metelin kaikesta. Kuule, onko totta, että uskontotunneillasi kerrot Raamatun kertomuksia omin sanoin?

-Taivaan tähden, mitä se tähän kuuluu?

-Sanovat, ettet pidä Raamatun kieltä kyllin hyvänä.

Betty haukkoi henkeään. Tämä riitti. Jerry tahtoi kiiltokuvavaimon, kauniin esineen, jota näytellä! Jerry ajatteli vain itseään, omaa mainettaan ja työtään! Betty astui askelen taaksepäin, pyörähti ympäri ja lähti juoksemaan.

Jerry saavutti hänet korttelin päässä.

-Senkin typerä tyttö! Pysähdy nyt - en minä tahtonut loukata, uskotko?

-Miksi minä uskoisin? Betty riuhtaisi irti kätensä, johon Jerry oli tarttunut. -Ellen kelpaa tällaisena...

-Tietysti kelpaat, rakkaani. Anna anteeksi. Jerryn siniset silmät olivat hellät. -Olin lapsellinen, unohdetaan se. Tule, kävellään vielä vähän.

Betty avasi suunsa sanoakseen, että tahtoi kotiin, mutta vaikeni. Palattuaan Brodielle hänen oli kuitenkin pakko kertoa riidasta Isoäidille, vaikkakin hyvin varovasti, ettei tämä kiihtyisi.

-Elämä on sellaista, Isoäiti sanoi lempeästi. -Ei yksikään pari selviä ilman kiistoja. Katsos, niiden tarkoitus on koetella rakkautta, hioa särmiä ja tehdä liitto kestäväksi.

-Jerry ei tahdo minua tällaisena.

-Tietysti hän tahtoo, tyhmeliini. Mutta hän haluaa olla sinusta ylpeä, ja joillakin hänen ystävillään tuntuu olevan kovin rajoittuneet mielipiteet. Isoäiti suuteli Bettyä otsalle. -Mene nyt nukkumaan äläkä lue myöhään, yöuni auttaa useimpiin huoliin.

Niin tuli joulu. Betty haki postista lahjat, jotka Kuusikukkulalta oli lähetetty, ja itki pienet itkut lukiessaan joulukirjeitä. Joulupäivänä Isoäiti halusi kirkkoon, ja sitten Jerry soitti ja kutsui sekä Bettyn että Isoäidin joulupäivälliselle - riidan jälkeen Betty ei ollut hiiskahtanut ajatuksestaan kutsua Jerry Brodielle.

-Mitä te mietitte? Betty kysyi, kun he kävelivät kotiin. Jerry oli halunnut tilata heille ajurin, mutta Isoäiti sanoi haluavansa hengittää vähän raitista ilmaa.

-He ovat hyviä ihmisiä, kultaseni, mutta hyvin käytännöllisiä. Joskus ihmiset voivat olla liian käytännöllisiä.

Betty huokasi vähän kyllästyneenä. Mutta totta oli, ettei hän ollut odottanut saavansa Jerryltä kultasepänliikkeen lahjakorttia, kun tämä ei kuulemma mitenkään voinut tietää, millaisen korun Betty tahtoisi. Betty ei ollut viitsinyt vastata, ettei korun ulkonäöllä ollut mitään väliä, kunhan Jerry vain olisi vaivautunut itse valitsemaan sen.

Se oli rauhallinen joulu. Betty soitti kotiin, ja sitten Wardlaw'lta soitettiin. Ja kun Isoäiti oli mennyt nukkumaan, tyttö istui vielä kauan ruokasalin havunoksin koristetun pöydän ääressä ja mietti.

-Minun pitää ollaka varma, hän sanoi itsekseen. -En saa leikkiä Jerryn tunteilla - enkä omillani. Jospa vain tietäisin, mikä on oikein!

Betty nousi ja meni saliin. Gramofonissa oli levy, jonka Chrissy oli antanut - tyttö väänsi kammesta, ja jouluinen musiikki tulvahti huoneeseen. Se toi niin elävästi mieleen Kuusikukkulan, sisarukset, vanhemmat, kuusen ja takkatulen, että kaksi isoa kyyneltä vierähti Bettyn poskien yli. Hän juoksi hallin läpi kirjastoon ja sytytti kynttilät Charlie-prinssin kuvan eteen.

-Eikö Teidän Kuninkaallinen korkeutenne koskaan potenut Ranskassa koti-ikävää? hän kysyi kuvalta, joka näytti hymyilevän liekkien valossa.

-Ranska oli kotini, prinssi vastasi. -Mutta sydämeni on yhä täällä.

-Voisiko Teidän Kuninkaallinen korkeutenne sanoa, mitä minun on tehtävä?

Betty melkein näki prinssin kumartuvan lempeästi eteenpäin.

-Se sinun on itse päätettävä. Mutta muista, että omaa sydäntään vastaan ei kenenkään pidä toimia.

Betty huokasi ja nojasi poskensa sohvan selkänojaan. Siihen hän nukahti.

Uudenvuodenaattona Brodien halliin tupsahti Chrissy Alan Smollettin seurassa, Jessie Ted Welshin käsipuolessa sekä Nanny ja Martin Carswell. Jerry saapui vähän myöhässä, mutta suuteli Bettyä niin hellästi mistelinoksan alla, että Jessie supatti Chrissylle arvelevansa "meidän kirjailijattaremme" olevan hyvin onnellinen.

Teenjuonnin jälkeen Isoäiti toivotti hyvää uutta vuotta ja vetäytyi huoneeseensa, ja nuoret valloittivat keittiön valmistaakseen makeisia. Pojat olivat hyvin hauskoja, ja Betty ja Jerry kiusoittelivat lempeästi toisiaan.

-Varmasti kaikki kääntyy vielä hyväksi, Betty ajatteli kaaviloidessaan karamellimassaa pöydällä. -Minä vain otan nokkiini liian herkästi - Jerry on kuitenkin niin hyvä.

Samassa Chrissy sujautti jotakin hänen esiliinantaskuunsa.

-Duncanilta tuli kirje, siinä oli lippu sinullekin, hän kuiskasi ja nauroi sitten muiden mukana jollekin Tedin sutkaukselle.

Betty huokasi. Ei ollut hauska saada kirjeitä salassa - kuin olisi tehnyt jotakin luvatonta. Ja luvatontahan se olikin, kun Jerry oli kerran kieltänyt häntä olemasta kirjeenvaihdossa Duncanin kanssa.

Mutta kun toiset alkoivat leikata jäähtynyttä karamellimassaa keittiön pöydän ympärillä, tyttö pujahti ruokasaliin lukemaan lappusta.

Joulukuun 10. p.
Betty hyvä,
koska en tiedä, missä aiot joulusi viettää, lähetän kirjeeni kotikirjeen mukana.

Kiitos viestistäsi, jonka sain. Olen iloinen, ettet ole hylännyt minua, vaikka elämässäsi onkin nyt niin paljon muuta. Chrissy kertoi Jerryn olevan kovin rakastunut sinuun, ja hulluhan se mies muuten olisikin.

Olen ajatellut paljon Sinua ja Kuusikukkulaa ja perhettäsi. (Toivottavasti pikkukaveri ymmärtää viedä sinut maalle asumaan.) Gall kysyi minulta, miksi lähdin pois Skotlannista, jos kaikki on siellä niin ihmeellistä kuin väitän. Sillä miehellä on omituinen kyky esittää minulle ne kysymykset, joita en tahtoisi kuulla.

Mutta ihmeellinen on myös tämä maa. Olen oppinut ratsastamaan, ja aion pyytää isännältä hevosen lainaan uudenvuodenyöksi. Olen aina halunnut olla ulkona silloin, nähdä tähdet ja suuren taivaan, joita ei Edinburghin valoissa edes huomaa. Jos olisin sinä, kirjoittaisin kai siitä runon.

Lopetan, hämärtää jo. Sano terveisiä perheellesi ja kaikille, joiden arvelet vielä muistavan
Duncania.

-Miksi sinä piileskelet täällä?

Betty hätkähti ja vei vaistomaisesti kirjeen selkänsä taa.

-Sinäkö?

-Ihmettelin minne hävisit. Jerry astui lähemmäs. -Mikä se on?

-Vain - kirje - Duncan Flemingiltä.

-Flemingiltä? Jerryn ääni terävöityi. -Mitä hän kirjoittaa?

-Kaikenlaista. Betty sujautti lappusen vyöhönsä. -Kuule - minne - me asetumme asumaan?

-Nytkö se yhtäkkiä kiinnostaa sinua? Jerry hymyili. -Olenhan sanonut, että se kahden makuuhuoneen asunto on tulossa myyntiin Grassmarketilla. Se on pieni, mutta myöhemmin me voimme...

-Kuule... Betty nielaisi. -En luule, että viihdyn täällä pitemmän päälle. Emmekö voisi asua jossakin maaseudulla?

Jerryn otsa rypistyi kärttyisällä tavalla.

-Minulla on hyvä paikka poikakoulussa, Bet, enkä aio luopua siitä jonkin sinun maalaisromanttisen päähänpistosi vuoksi!

-Älä unohda, että olen maalaistyttö.

-Sinun olisi jo aika kaupunkilaistua.

Betty veti syvään henkeä. Hän ei saanut raivostua nyt - keittiö oli täynnä vieraita, eikä hän aikonut pilata ystäviensä uudenvuodenjuhlaa.

-Mennään toisten luo, hän sanoi jäykästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti