maanantai 1. syyskuuta 2008

34. luku: Kaksi kirjettä

Elokuun 15. päivänä
Rakas Betty,

on pitkä siitä, kun viimeksi kirjoitin. Mutta en ole ollut oikein oma itseni näinä viikkoina. En voi uskoa, että sinä todella olisit kirjoittanut kaiken sen, mitä Joanna ajattelee ja sanoo.

Tietysti olen iloinen kirjastasi ja ylpeä sinusta. Mutta miksi pilkkaat Duncania? En tiedä tarkalleen, mitä kaikkea välillänne on tapahtunut sen taannoisen kesäretkemme jälkeen, mutta sen tiedän, ettei Duncan koskaan valehtele. Jos hän sanoo rakastavansa sinua, hän rakastaa sinua. Miksi asetat hänet näytteille ihmisten naurettavaksi ja perit maksun siitä hyvästä, kuten sirkukset tekevät!

Olen aina pitänyt sinua hyvänä ystävänäni, Bet, ja täytyy sanoa, että olen pettynyt.

Mutta kirjoita silti. En minä aio ikipäiviksi sinuun suuttua.

Terveisin
Chrissy

Betty huokasi. Chrissy oli siis loukkaantunut. Ja tuossa pöydällä oli toinen kirje, jonka postileimassa luki Amerikan Yhdysvallat. Sisarukset olivat näköjään liittoutuneet häntä vastaan. No, hyvä sentään, että Duncan edes kirjoitti. Ja kukaan Stewart ei saanut olla pelkuri - Betty tarttui paperiveitseensä ja avasi kuoren.

Johnsburgissa elok. 8. päivänä

Sapphoseni!

Kiitos kirjeestäsi ja ennen kaikkea kirjasta. Jälkimmäisen luin työpäivän jälkeen tallin ylisillä makuusijallani lyhdyn valossa. Ole onniteltu!

Matkustin junalla länteen kuten ennustinkin. Kolmesti minut heitettiin ulos, sillä tahallani en ollut ostanut lippua. Neljännessä junassa pääsin junanlämmittäjän apulaiseksi ja sain ilmaisen matkan. Johnsburg näytti niin idylliseltä paikalta, että jäin täällä pois ja etsin työtä. Muuan farmari Harrison otti minut rengikseen; palkaksi saan ruoan ja yösijan, ja työtä riittää aamusta iltaan. Saa nähdä, miten kauan viihdyn täällä, ennen kuin jatkan eteenpäin. Yhtään intiaania en ole vielä nähnyt, sen voit Elizalle kertoa.

Kirjaasi palatakseni, sain paketin toki jo New Yorkiin, mutta säästin lukemisen siksi kunnes saisin vakituisen yösijan. Lyhty tosin savusi ankarasti, mutta se ei estänyt minua nauttimasta tekstistäsi.

Parasta oli se, että tunsin suuren osan henkilöistä, jopa oman vähäpätöisen persoonani. En kylläkään kuvitellut, että osaisit olla noin kyyninen, mitä rakkauteen tulee. Ja olenko minä todella yhtä naurettava kuin Rod? Se masentaa hiukan.

Olen ikävöinyt sinua, Sappho, sitä en voi kieltää, ja Joannasi vain lisäsi ikävääni. Eli kuten hän sanoo: 'Ihmisen ei koskaan pitäisi lähteä paikasta, jossa on syntynyt.'

Nyt lopetan, on niin myöhä ettei lyhtykään tahdo valaista. Pimeät kesäyöt ovat omituisia - en koskaan totu niihin.

Hyvää yötä!
Duncan

Siinä se nyt oli. Betty tunsi suunnatonta helpotusta. Duncan oli järkevä, se hänen olisi pitänyt ymmärtää.

-Mutta ei hänen silti tarvitsisi ruveta tunteilemaan, tyttö mutisi vilkaistessaan kirjeen loppuosaa.

Elokuu oli päättymässä. John ja David lähtivät Glasgow'hun, Jennie valmistautui viimeistä kansakouluvuottaan varten ja Betty ja Annie pakkasivat matka-arkkujaan. Cathy-rouva huokaili kootessaan pyykkinarulta heidän sukkiaan ja paitojaan. Vain Eliza, Mary ja Jennie olisivat taas talvella kotona.

Betty ei tuntenut oloaan lainkaan niin surkeaksi kuin parina edellisenä syksynä. Hehän matkustaisivat Annien kanssa yhdessä ja asuisivat yhdessä - Isoäiti oli kutsunut molemmat luokseen, Rosien huonehan oli nyt tyhjillään.

-On se kauheaa kun te menette, Mary ilmoitti istuessaan Bettyn matka-arkulla lähtöä edeltävänä päivänä. Arkku oli niin täynnä, että hänen lisäkseen tuomari ja Rob painoivat kantta kiinni, ja Annie ja Betty koettivat sulkea lukkoja. -Saanko minä ajaa sinun polkupyörälläsi?

-Se on liian iso sinulle, Betty läähätti saatuaan avaimen vihdoin kääntymään lukossa. Pyörä oli jäänyt unohduksiin viime aikoina - kipeällä jalalla ei juuri ajettu, ja Edinburghissa hän ei kulkuneuvoaan tarvitsisi. Mary puolestaan rakasti sitä. -Koeta, mutta älä loukkaa itseäsi.

-Hyvä. Mary hypähti seisomaan, kun tuomari ja Rob nostivat arkun maasta viedäkseen sen Robin rattailla matkatavarasäilytykseen Fort Williamin asemalle. -Minä ajan kyllä varovasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti